Matka alkoi huonosti (ts. olemattomasti) nukutun yön perään lauantaiaamuna klo 6:30, jolloin ajoimme Lappeenrannasta Helsinkiin, josta lentokone vei meidät Düsseldorfiin. Jo lentokoneessa (Air Berlin) saksalaisten juomakulttuuri nousi huomioon - ja ehkäpä myös vähän hattuunkin. Esimerkiksi drinkin voi kuvailla seuraavalla tavalla: suomalainen laittaa "ruuvimeisseliin" muutaman cl:n wodkaa ja loput blandista.. saksalainen tekee tämän drinkin päin vastoin.
Lentokoneessa tunnelma oli muutenkin sangen sinivalkoinen, ja miettimään pisti, kuinka moni ymmärsi todella saksankieliset kuulutukset, tai edes vaivautui niitä kuuntelemaan? Lentomatkasta myönnettäköön myöskin se, että niin kovasti matkustava porukka oli jo ensimmäiseen peliin menemässä, että lentokoneeseen varatut oluet nämä meidän penkkiurheilijat ehtivät kiskaisemaan viimeiseen tölkkiin parin tunnin lennolla. Loppu matkasta lentoemännät joutuivat tarjoilemaan "ei oota".
Päätimme viettää ensimäisen yön Düsseldorfissa, ennen kuin vaihdoimme varsinaiseen matkanpäähämme, eli Kölniin, jossa jääkiekko-ottelut maamme osalta pelattiin. Düsseldorfissa pelattiin kyseisenä päivänä vastaavasti jalkapallo-ottelua, joka oli kerännyt kannattajia runsaasti, ja nämä puolestaan oli keränneet paikalle mellakkapoliisit. Lyön vaikka vetoa, että täällä ollessa olen nähnyt enemmän poliiseja yhdessä illassa, kuin koko viime vuonna Suomessa!!
Düsseldorf kaupunkina ei ollut lainkaan hassumpi. Ihmiset iloisia ja ystävällisiä. Olut maksaa saman verran kuin lasi vettä (huomattiin sitten tuokin) ja ruoka-annoksilla lähtee aivan varmasti jopa meikä-tytön nälkä!
Juomakulttuuri täällä on hieman erilaista, kuin mihin suomalainen on tottunut. Juomia (tuoppeja tai pulloja, valinta on sinun) saat kantaa huoletta kaupungilla, naukkailu on normaalia ja sallittua likimain missä vain - paitsi raitiovaunussa, josta löytyi kieltomerkit, kun asiaa nyt tarkemmin muistelen. Mutta, jos kesken kaljoittelun tekee esim. mieli mennä purilaiselle lähimpään Mäkkäriin, niin ei muuta kuin pullo kouraan ja ravintolaan - täyden pullon parhaillaan juomasi lisäksi voit laittaa varuiksi mukaan vaikkapa farmareiden perstaskuun. Peittelemättä!
Düsseldorf vaihtui Kölniksi sunnuntaina. Kiekkoleijonat olivat ottaneet lauantaina historiansa ensimmäistä kertaa kuokkaa Tanskalta, joten Kölniin meno ei järjettömästi siltä osin napannut, mutta onhan tässä vielä pelejä jäljellä... Tanskalaisfanien tunnistaminen ei Kölnissä kyllä vaikeaa ollutkaan!
Kölniin meno osottautui melko vaivattomaksi: lähijunalla Düsseldorfin päärautatieasemalle ja sieltä IC junalla Kölniin, n. puolen tunnin matka. Juna itsessään oli matkatavaroiden kanssa melko ahdas kokemus, mutta kokemus kuitenkin. Raiteita löytyi muutama enemmän kuin Helsingin vastaavalta ja kuulutukset menivät totaalisen ohi. Olisikohan se saksa pitänyt kuitenkin lukea?
Heti alkuun, suoraan junasta päästyämme, Kölnissä meitä tervehti kuuluisa tuomiokirkko. Myöhemmin sain tietää, millainen Via Dolorosa kyseisen kirkon torniin kiipeäminen olikaan. Ei se satametriä pitkä matka ole, mutta suoraan ylös sellaisen taittaminen voi olla tuskaa! N. 500 kivi-kierreporrasta suuntaansa saa keuhkot kirjoittamaan muuttoilmoitusta ja miettimään omaa järkeään enemmän kuin kertaalleen. Tästä kokemuksesta pohjeet olivat pitkään kipeät! Sulhaselleni asian muotoilin siten, että jos tätä tarkoitetaan sanakäänteellä "olla kanssasi, niin myötä- kuin vastamäessä", tulee parisuhteesta erittäin haastava ja pistää todellakin harkitsemaan mihin sitä onkaan lupautumassa!
Paikallisessa roomalais-germaanisessa museossa käynti osoittautui kyllä kulttuurielämykseksi ja hemmetin tylsäksi sellaiseksi. Aikaa siellä saatiin tapettua tunnin paikkelle, mutta pelkkien kivenmurikoiden katseleminen ja saksan kielisten tekstien tavaaminen lannisti jonnin verran. Muutama sananen englantia löytyi, mutta oli se niin naurettavan vähäistä, että itse allekirjoitin Saksan olevan pelottavan yksi kielinen maa! ? Eikä todella ollut ensimmäinen päivä, kun tämä kävi ilmi...
Kielimuuriin (sattuikin, että Saksassa törmää aina johonkin muuriin!) liittyen tunnustettakoon myös se, että kännykkä oli lentää Reiniin jo reissun alkuvaiheilla, kun Suomesta kaveritkin alkoivat laittaa tekstiviestejään saksalaisilla nuoteilla. Vastaavasti itse laitoin saksankielisiä postikortteja Suomeen.
Ja mitä tulee Saksassa matkaamiseen sellaisella metron ja raitiovaunun risteytyksen näköisellä menopelillä - kutsuttakoon sitä vaikka metroksi. Esimerkkinä kerrottakoon vaikka tämä reissumme Brühlista takaisin Kölniin. Brühlin asemalta emme löytäneet paikkaa, josta olisimme voineet ostaa metrolippumme, joten liput täytyi ostaa kulkuneuvosta. Pääsimme metroon ja totesimme lippumasiinan olevan rikki. Liput jäivät ostamatta. Molemmat olimme sitä mieltä, että saavat tarkastajat luvan pitää vapaapäivän (kyseessä oli Helatorstai)! Arvatkaapa pitivätkö? Tarkoituksemme oli mennä Domiin saakka (siis sinne tuomiokirkolle, joka töjöttää keskellä Kölniä), mutta muutama asema ennen Domia - olisiko ollut Poststrassella satuimme näkemään tarkastajien nousevan metroon, eikä kummallakaan ollut motivaatiota alkaa selittelemään rikkimenneestä tikettimasiinasta, joten tapahtumat etenivät kuin lastenlaulussa konsanaan "Hyppää pois jänönen!". Piti se sitten tämäkin Kölnissä kokea! Ja voi uskoa, että rehelliseen tapaan olimme kyllä ostaneet kiltisti tikettimme aina ennen ja jälkeen tämän...
Tällaista menoa oli siis Saksassa meidän viikon lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti